Novellejani

  Washington, D.C., 2. helmikuuta 1984, Kansallinen rukousaamiainen, ote Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin puheesta Rukouksen voimaa voidaan havainnollistaa tarinalla, joka sijoittuu neljännelle vuosisadalle. Aasialainen munkki eli pienessä, syrjäisessä kylässä, käyttäen suurimman osan ajastaan rukoillen ja hoitaen puutarhaansa, jolla ansaitsi elantonsa. Epäröin sanoa hänen nimeään, sillä en ole varma sen ääntämisestä. Antakaa kun yritän. Hänen nimensä oli Telemachus. Eräänä päivänä hän luuli kuulevansa Jumalan äänen, joka käski häntä menemään Roomaan. Uskoen kuulemaansa hän lähti matkaan. Viikkoja myöhemmin hän saapui perille, kuljettuaan suurimman osan matkasta jalan. Roomassa vietettiin festivaaleja. He juhlivat voittoa gooteista. Hän seurasi väkijoukkoa Colosseumille, ja sitten, siellä suuren väkijoukon keskellä, hän näki gladiaattorien astuvan esiin, seisovan keisarin edessä, ja sanovan: “Kuolemaan menevät tervehtivät sinua”. Hän tajusi, että gladiaattorit aikoivat tais...

AIKA HERÄTÄ, MARIA. “Vielä viisi minuuttia, tässä on niin mukavaa...” HERÄTYS, PÄIVÄNPAISTE. MUUTEN MYÖHÄSTYN. Maria viivytteli vielä hetken aikaa peiton alla lämpimässä, mutta nousi kuin nousikin mykistämään herätyskellon. Hän laittoi silmälasit päähänsä ja haukotteli. Maria oli eilen pitkästä aikaa ehtinyt käydä kampaajalla, ja hän ihaili hetken meikkipöydällään olevasta peilistä uutta kampaustaan. Kampaajakäynnin takia hänen valmistautumisensa tämän aamun tiimitapaamiseen oli venynyt yömyöhäiseen, mutta hän oli tyytyväinen työpanokseensa. Maria herätti miehensä ja tyttärensä, ja paimensi kummankin lempeästi aamutoimiin. Yhteinen aamupala, pikaiset jäähyväiset, mies lähti samalla ovenavauksella töihin ja Maria viemään tyttöä päiväkotiin. Maria istui tytön kanssa metron penkillä. Suloinen lapsi jutteli, kuinka ei haluaisi mennä tänään hoitoon, vaan haluaisi jäädä äidin kanssa kotiin askartelemaan. Maria yritti parhaansa mukaan lohduttaa tyttöä, ja sanoa, että äidin on pak...

Kuulin, että olet edelleen elossa. Mikä pettymys. Oletan, että muistat minut. Olen se laiva, jonka sinä upotit. Ehkä et haluaisi muistaa minua, ehkä et haluaisi ajatella minua enää koskaan, mutta en aio päästää sinua helpolla. Sanon sanottavani sinulle nyt, ennen kuin lakkaan kokonaan olemasta. Minun nimeni on Costa Concordia. Olin ensimmäinen laatuani, kun sain alkuni vuonna 2004 Genovassa, Sestri Ponenten telakalla. Minut rakensivat suurella huolella ammattitaitoiset naiset ja miehet, jotka tekivät minusta lujan, tyylikkään ja turvallisen. Olin suurimpia Italiassa koskaan rakennettuja risteilyaluksia, ja minä olin yksinkertaisesti loistelias. Kun minut laskettiin vesille, kummitätinäni toimivan Eva Herzigován tehtävänä oli rikkoa shampanjapullo runkoani vasten hyvän onnen varmistamiseksi. Pullo ei kuitenkaan särkynyt, ja merenkävijöiden uskomusten mukaan se ennusti pahaa. Näin jälkeenpäin ajatellen taisin olla jo alusta alkaen tuhoon tuomittu. Risteilyaluksena minun ty...

West Pointin sotilasakatemia, vartiointipiste, 22.12.1826 klo 23:33 Öisellä Hudson-joella lipui syvässä lastissa soutuvene. Veneestä kuului hiljaisella äänellä puheensorinaa, naurua, laulua ja hyssytystä. Vartiovuorossa oleva kadetti Dougan seurasi rannalta veneen lähestymistä otsa rypyssä. Soutuveneen lipuessa laituriin esiin nousi aikamoisen ähellyksen saattelemana kolme tuttua miestä: kadetit Burnley, Center ja Roberts. "Iltaa, arvoisat herrat. Vähän on myöhäinen ajankohta huvisoutelulle " Dougan totesi keskustelusävyyn. Kolme kadettia pitivät pikaisen, ja ei niin kovin vaimean, neuvottelun siitä, miten edetä vartijan ohitse. Lopulta Roberts päätyi kaivelemaan taskunpohjiaan, ja ojensi Douganille kourallisen kolikoita. "Hiljaisuudestasi, Doug", Roberts sanoi. Dougan laski rahat pikaisesti, työnsi ne sitten taskuunsa ja nyökkäsi myöntymisen merkiksi. "Jos voisit vielä vähän selkää kääntää, että pääsemme näkemättäsi ohitse" kadetti Center pyy...

Kalaallit Nunaat, 23. joulukuuta 2021    Se oli hiljaa paikoillaan, liikkumattomana lumihangessa, käännellen välillä päätään ympäristöään tarkkaillen. Hän oli äänettömänä väijyksissä, suuren kiven takana, tähdäten kärsivällisesti kiväärillään. Pieni kivi vierähti liikkeelle hänen kenkänsä alta ja vieri alas kalliolle. Äänen säikäyttämänä se havahtui ja käänsi päänsä hänen suuntaansa. Hetken he tuijottivat toisiaan, saalis ja saalistaja. Se oli jähmettynyt täysin, kuin kohtaloonsa alistuneena, eikä tehnyt elettäkään pelastautukseen. Hän laukaisi aseensa. Hämärä laskeutui näillä mailla aikaisin, ja tähän vuodenaikaan se oli lähes koko ajan läsnä. Tyttö viilsi jäniksen kurkun auki tottuneesti puukollaan ja juoksutti veren maahan. "Tänään syödään herroiksi, sinä ja minä, Aarluk", Tibb sanoi, ja hänen vierellään makaava koira vingahti tyytyväisenä. Niviarsiaq Tibb oli hänen nimensä, ja hän oli melkein siinä iässä, jolloin tytöstä tulee nainen. Hänen mummonsa oli nim...

  Tänään minä kuolen. En haluaisi kuolla, mutta joku muu on tehnyt päätöksen puolestani. Aikaisin aamulla minut ja muut kuolemaantuomitut herätettiin selleissämme, käskytettiin pukeutumaan vanhoihin sotilaspukuihimme, ja lastattiin hevoskärryjen kyytiin. Niin aloitimme pitkän matkamme kohti teloituspaikkaamme. Elämäni viimeinen aamu on kaunis, talvinen joulukuun aamu, ja nousevan auringon ensisäteet saavat  hanget kimaltelemaan. Aleksei on aivan hiljaa, Sergei nyyhkyttää vaimeasti kohotellen kahlehdittuja käsiään kasvoilleen. Osa vangeista valittaa ääneen, osa kiroilee, osa rukoilee Jumalaa. Itse olen uponnut syvälle synkkiin ajatuksiini. Tätä päivää varten olen valmistautunut pitkään, ja kun se nyt on täällä, huomaan, että en olekaan valmis. Katselen utuisin silmin ohitseni vilahtelevia talvisia puita ja ajattelen sinua, veljeni. Kuinka toivonkaan, että olisin saanut viettää vielä hetken kanssasi. Hevosvankkurit natisevat, vanginvartija pureskelee piippuaan mie...